Viimeinen aamu hotellissa, ihanaa! Pakkaan loput tavarat valmiiksi, sillä olen sopinut tapaavani vuokranantajan ja meidän tulevan Ayin kodissamme yhdeltä. Jännittää hieman, millainen Ayi on ja tulemmeko hyvin toimeen. Tietysti rajoittavana tekijänä on yhteisen kielen puute, mutta eiköhän siitäkin jotenkin selviä.
Ayi on kiinaa ja tarkoittaa tätiä, ihan kirjaimellisesti. Sillä tarkoitetaan myös kotiapulaista tai esim. yrityksissä työskenteleviä siivoojia. Kiinassa ja varmasti muissakin Aasian maissa on hyvin tavallista, että varakkaammissa perheissä ja Aasiassa asuvilla länsimaalaisilla on kotona työskentelevä Ayi. Ayi voi olla joko kokoaikainen tai osa-aikainen, hän voi tehdä ruokaa, siivota, hoitaa lapsia ja huolehtia monista käytännönasioista, kuten esim. kaasulaskun maksamisesta, riippuen siitä, mikä on sen perheen tarve.
Olen menossa sopimaan mitä haluan Ayin tekevän meillä, kuinka monta tuntia päivässä ja kuinka monena päivänä. Ajatus kotiapulaisen palkkaamisesta tuntuu oudolta ja hieman huvittavaltakin. Suomessa ollessa pohdin paljonkin sitä haluanko tai ylipäätään tarvitsemmeko ketään auttamaan jokapäiväisissä askareissa. Chengdussa asuva ystävä kuitenkin suositteli Ayin palkkaamista, koska se helpottaa elämistä täällä, saa välillä lapsen hoitoapua ja juurikin käytännön asioiden hoitamisessa Ayin apu on korvaamaton. Ayi on myös tärkeä apu ruoan ostamisessa, esimerkiksi pelkästään Carrefourin lihatiskillä asioiminen on haastavaa, jos ei tunnista lihoja tai osaa lukea kiinaa. En muutenkaan pidä erityisemmin ruoanlaitosta, ja täällä se olisi ollut moninkerroin hankalampaa ja työläämpää, lähinnä oikeiden ruokatarvikkeiden hankkimisen takia, joten jätän sen homman ihan mielelläni ihmiselle, joka sen osaa tehdä.
Vuokranantaja toimii tulkkina, kun keskustelemme Ayin tulevista tehtävistä. Hän työskentelee maanantaista perjantaihin 8-10 ja 13-17 (hän käy välillä tekemässä lounaan kotonaan). Hän tekee päivittäin iltaruoan, siivoaa, pesee pyykit ja tarvittaessa hoitaa Ainoa (ainakin kiinantuntien ajan). Hän myös hoitaa juomaveden tilaamisen ja käy maksamassa kaasu-, sähkö- ja vesilaskut. Ayi vaikuttaa mukavalta ja iloiselta ihmiseltä. Harmittaa etten osaa puhua hänelle mitään, sillä haluaisin tietää hänestä enemmän. No, ehkä vielä joskus osaankin.
Kun käytännön asioista on sovittu lähden Ainon ja Ayin kanssa Carrefouriin ostamaan ruokaa ja muita tarvikkeita. Selviämme kauppareissusta elehtimällä, huitomalla ja puhumalla suurieleisesti omilla kielillämme, sillä vuokranantaja ei lähtenyt enää kauppareissulle mukaan tulkiksi. Saamme kuitenkin tehtyä valtavat ostokset ihan kunnialla (tosin minulla loppui rahat kassalla kesken ja Ayi joutui maksamaan omista rahoistaan loput. Sai hän ne kyllä takaisin kun pääsin automaatille). Ehdin jo hetken miettiä kuinka selviydymme tavarapaljouden kanssa takaisin kotiin ilman autoa, kun Ayi viittoilee riksojen suuntaan. Niinpä sitten ahtaudumme kahteen riksaan, Ayi ensimmäiseen ostosten kanssa ja minä toiseen Ainon ja rattaiden kanssa ja sitten huristelemme kotia kohti. Se on ensimmäinen matkani riksalla ja täytyy sanoa, että välillä kauhistuttaa, vaikkemme menneetkään kovin isoja teitä pitkin, varsinkin kun Ainokin on kyydissä.
Selviydymme kuitenkin hengissä kotiin saakka. Ayi ryhtyy heti työn tekoon ja valmistaa meille herkullisen illallisen. Olen antanut hänelle vapaat kädet ruoanlaiton suhteen, sillä haluamme syödä kiinalaisia ruokia.
Illalla katselemme olohuoneen ikkunasta isoja ja erittäin kovaäänisiä ilotulituksia ja ihmetellään sitä, että ollaan vihdoinkin täällä. Omassa kodissa.
