Aamupalan jälkeen on aika taas lähteä ulos ihmettelemään kiinalaisia ja kiinalaisia paikkoja. Tällä kertaa päätän lähteä Ren Min Nan Lu:ta pohjoiseen päin. Ihan lähellä on shoppailupaikka, Qing Long Jie-kadun varrella. Ohitamme useita pikkuruokaloita ja vielä pienempiä kauppoja. Kävelytietkin ovat paikka paikoin niin kapeita, että rattaiden kanssa kulkeminen on yhtä tuskaa.
Kiinalaiset ovat kyllä ihan ystävällistä porukkaa, ainakin suurinosa tapaamistani, mutta täällä ei tunneta sellaisia (meille suomalaisille) kohteliaita käytöstapoja kuin Suomessa. Kukaan ei väistä, anna tilaa saatika pidä ovea missään auki. No okei, on myönnettävä, että yhdessä hotellin lähikaupassa, jossa käytiin harva se päivä, on ystävällinen ja kohtelias vartijamies, joka kiirehti meidät nähdessään pitämään muoviliuskoja auki. Mutta siis muuten, ihmiset tuijottavat ihastuksissaan Ainoa ja kävelevät suoraan päin. Opin aika nopeasti, että jos johonkin haluaa päästä tai jotain haluaa ostaa, niin ei voi jäädä yhtään epäröimään, eikä ainakaan jättää edellä jonottavaan ihmiseen suomalaista hajurakoa. Muuten siinä on jo uusi kiinalainen edessä. Kulttuurierot on lähes kaikissa asioissa isot.
Rattaiden kanssa kulkiessa joutuu pakostikin kiinnittämään huomiota siihen, miten hankalaa monissa paikoissa on kulkea. Jos joskus manailin Suomessa kuinka vaikeaa se on, niin täällä se on vielä sata kertaa vaikeampaa. Siitä olenkin jo maininnut, kuinka monet kaupat ovat niin pieniä, ettei niihin yksinkertaisesti mahdu rattaiden kanssa. Moniin kauppoihin on myös rappuset, jotka on kiivettävä. Joissakin paikoissa taas on lähes mahdotonta ylittää tie, sillä rotvalli on yksinkertaisesti niin korkea, ettei uskalla jäädä autojen sekaan nostelemaan rattaita sen yli. Ja se autoteiden ylittäminen, kun yrität puolijuosta jonkun kymmenkaistaisen tien yli, niin edessä matelevat kiinalaiset yhtäkkiä huomaavat takana hiihtävän ulkomaalaisen ja sen lapsen ja pysähtyvät ihmettelemään ja osoittelemaan, estäen lähes täysin meidän kulun. Todellakin, kiinalaiset matelevat joka paikassa. Se on joskus todella raivostuttavaa, kun haluaa käydä pikaisesti vaikka kaupassa ja jumiutuu edessä matelevaan kiinalaismuuriin.
Alkaa olla jo lounasaika, me tosin söimme aamiaisen vasta hetki sitten, joten kiinalaisia on satoja joka paikassa. Käymme katselemassa shoppailupaikkaa, mutten jaksa mennä mihinkään kauppoihin sisälle. Joidenkin liikkeiden kohdalla teen muutamia ikkunaostoksia, vain havaitakseni, että ne paikat ovat kalliita. Änkeän rattaiden kanssa yhteen pikku liikkeeseen, jossa myydään kaikenlaista söpöä pikku krääsää. Mahdumme juuri ja juuri kulkemaan hyllyjen välissä ja löydänkin sieltä Ainolle pikku laukun 10 rämpylällä. Matkalla takaisin hotellille huomaan kirjakaupan ja haluan poiketa siellä. Lastenosastolta löytyy kiinalais-englantilaisia kuvakirjoja, askartelukirjoja ja vaikka mitä kivaa.
Illalla, kun Mikko on tullut töistä, menemme hotellin buffettiin syömään illallista. On jo niin myöhä, ettemme viitsi lähteä etsimään muuta ruokapaikkaa. Buffetti on hyvin runasa, sieltä löytyy monenlaista kalaa, rapua, salaatteja, länsimaista ruokaa, kiinalaista ruokaa ja japanilaista ruokaa. Sekä tietenkin jälkiruokapöytä, jossa on monen sorttista kakkua ja leivosta, sekä jäätelöä.
Aino ei malttaisi istua pöydässä ollenkaan, eikä ruokakaa oikein maistu. Vihdoin pikku kulhollinen hedelmäkarkkeja on tarpeeksi houkutteleva, että hän suostuu istumaa aloillaan ja me saamme syötyä omat ruokamme loppuun. Totta kai se kostautuu myöhemmin, nukkumaanmenon aikaan, mutta mitäpä sitä ei tekisi hetken ruokarauhasta? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti