Chunxi Road

Seuraavan päivän kävelyretken kohteena on Chunxi Walking Street. Kierrän tällä kertaa hieman eri reittiä, kuin Tianfu Squaren sivusta, Shun Cheng Da Jie-katua pitkin. Osaan jopa suunnistaa perille ensimmäisellä yrittämällä. Ostoskatu on laaja alue erilaisia ostoskeskuksia, kauppoja, ravintoloita jne. Siellä on niin länsimaalaisia kalliimpia liikkeitä kuin myös kiinalaisia pikkuputiikkeja halvemmin hinnoin. Netistä opin, että Chunxi Road on rakennettu 1924 ja se on Chengdun pääostoskatu. Oikea shoppailijan paratiisi! En ollut törmännyt vielä Chengdussa sellaiseen ihmispaljouteen, mitä Chunxi Roadilla on. Ihmisiä on varmasti tuhansia liikkeellä ja meteli on jotain aivan uskomatonta. Useimpien kauppojen musiikki pauhaa niin kovalla, että tärykalvot meinaa haljeta jo pelkästään liikkeen ohi kävellessä. Meteliä lisää kauppojen sisäänheittäjät ja myyjät, jotka kailottavat mikrofooneihinsa hyviä tarjouksia tai jotain, mitä en ymmärrä.

Tälläkin kertaa tyydymme pääasiassa kuljeskelemaan liikkeiden ulkopuolella, sillä täälläkin on paikka paikoin hankalaa kulkea rattaiden kanssa. Alan pikku hiljaa ymmärtää, miksi niin monella kiinalaislapsella ei ole rattaita. En tosin itse jaksaisi kokoaikaa kanniskellakaan Ainoa, enkä ihan vielä uskalla antaa hänen kävellä itse, ainakaan joka paikassa.

Könyämme yhteen vaatekauppaan, joka näyttää aluksi yhdeltä isolta kaupalta, mutta siellä onkin kymmeniä pieniä ”kojuja”, joissa jokaisessa on oma myyjänsä. Tulee mieleen ehkä jonkinlainen kirpputori, tosin kaikki vaatteet ovat uusia ja lähes joka kojussa on samat tavarat tai ainakin hyvin samannäköisiä. Löydän yhdestä kojusta söpöt housut Ainolle. Tuotteissa ei ole hintoja näkyvillä, joten todennäköisesti myyjä heittää jonkun hinnan sen mukaan minkänäköinen ostaja on. Innostun tinkimään ensimmäistä kertaa täällä (en kyllä oikeastaan tingi missään muuallakaan, joten en ole ihan perillä mikä on oikea tapa tinkiä :) ). Myyjä näyttää taskulaskimella, että housujen hinta on 59 rmb, puistellessani päätäni hän ojentaa taskulaskimen minulle. Heitän ihan hatusta summan 35. En todellakaan tiedä, minkä verran housuista kannattaisi maksaa. Myyjä hengähtää kauhistuneesti ja näpyttelee uuden summan, 55. Ilmeilemme, pyörittelemme päitämme ja elehdimme kilpaa, näpyttelemme vuoron perään taskulaskinta ja lopulta hän myy housut minulle 35 rmb:n hintaan. Lähden jatkamaan matkaa ylpeänä tinkimistaidoistani. En tiedä maksoinko oikeasti ylihintaa housuista, mutta ei sillä väliä. Sain tingittyä ja maksoin ihan mielelläni tuon summan söpöistä pöksyistä. Saa myöhemminietää, että jos aloittaa tinkimisen se on niin kuin lupaus siitä, että myös oikeasti ostaa tuotteen. On kuulemma todella epäkohteliasta aloittaa tinkiminen ja olla sitten lopulta ostamatta mitään. En tiedä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, onko tuote ostettava siitä huolimatta, jos hinta ei ole asiakkaalle mieleinen?

Käymme myöhemmin vähän samantapaisessa vaateliikkeessä, kuin tuo mistä ostin Ainolle housut ja huomaan siellä myynnissä samanlaisia housuja. Niissä on hintalaput ja hinta näkyy olevan 35 rmb! :)

Yhden vaateliikkeen edessä on meneillään vaatteiden silitysshow. :) En tiedä, onko se ihan jokapäiväistä, mutta jäämme hetkeksi katselemaan kuinka silittäjämies heittelee silitysrautaansa baarimikko-tyyliin ilmaan ja selän taakse. Välillä hän sipaisee laudalla olevaa vaatetta ja sihauttelee raudasta höyryä. Hauskaa, mutta aika vaarallisen näköistä touhua. Yritän ottaa showsta kuvaa, mutta edessä olevat kiinalaiset ovat niin tiiviinä tukkeena, ettei se onnistu.

Täällä, jos missä ihmiset tuijottavat ja osoittelevat meitä kahta hassun näköistä lǎowài :ta (ulkomaalainen). Välillä alkaa oikeasti hieman ahdistamaan, kun pysähtyy hetkeksi ottamaan valokuvaa, niin rattaiden edusta on sekunnissa täynnänsä uteliaita kiinalaisia huiskuttelemassa Ainolle, ottamassa kuvia ja koskettelemassa. En muutenkaan viihdy erityisen hyvin suurissa väkijoukoissa, Suomessa tosin ei vastaavia tungoksia ole vielä tullut vastaan, paitsi joissain isommissa konserteissa tms., joten tämä kaikki alkaa olla jo liikaa yhdeksi kerraksi. Haluan jo palata takaisin hotellille, mutta suuntavaistoni on aivan hukassa, sillä jokainen kadunkulma muistuttaa edellistä ja meteli, haju ja ihmispaljous saa pään aivan pyörälle. Pyörimme ees taas teitä pitkin ja yritän pinnistellä, jos näkyisi jotain tuttua minkä avulla pääsisimme edes oikeaan suuntaan. Vihdoin näen tuttuja maamerkkejä ja löydämme oikeaan risteykseen. Palaamme hotellille Tianfu Squaren läheltä,sillä en halua ottaa mitään riskejä, että eksyisimme uudelleen. Aino nukahtaa rattaisiin kotimatkalla. Kai kaikki tuo hullunmylly uuvuttaa häntäkin, vaikka istuisikin vain rattaissa koko matkan.