Kaupassa onkin hyvä valikoima vaikka minkälaista kynää, on vahaliituja, tusseja, puukyniä jne. Vihkojakin on monenlaista, mutta ihan tavallista piirustuspaperia tai edes kopiopaperia ei ole, ostan sitten viivallisen vihkon, että on edes jotain paperia mihin piirustaa. Maksamaan mennessä tajuan, että olemme samassa kirjakaupassa, missä kävimme alkuviikosta. Ostankin sitten samalla vielä muutaman kirjankin lastenosastolta. Myyjä osaa puhua muutaman sanan englantia, mutta hämmentyy kun vastaan hänelle takaisin. Aika harvassa paikassa puhutaan englantia, mutta niissä paikoissa missä puhutaan, myyjät tulevat rohkeasti puhumaan. Itse asiassa jopa kadulla ihmiset pysähtyvät sanomaan muutaman sanan englanniksi, jos vain yhtään osaavat sitä puhua.
Matkalla takaisin hotellille pysähdymme Dico'siin ostamaan vähän evästä mukaan. Oikein hävettää, miten huonosti on tullut syötyä ja miten huonosti varsinkin Aino on syönyt päivisin. Mutta tosiaan lounaan ja päivällisen välillä on hankala löytää avoinna olevaa ruokapaikkaa, pikaruokaa nyt saa aina. Ostan kaksi ateriaa, hinta yhteensä 24 rmb, eli noin kolmisen euroa. Hotellissa Aino on innoissaan uusista värikynistään ja loppupäivä meneekin rattoisasti piirrellessä. Mikolla on illalla työpaikan juhlat, joten vietämme myös illan Ainon kanssa kaksin.
Yksinäisyys ja koti-ikävä vaivaa minua lähes päivittäin. Yhteisen kielen puute paikallisten ihmisten kanssa eristää aika tehokkaasti kaikesta ulkopuolelle, ihmisten jatkuva tuijotus ja osoittelu on myös välillä todella raskasta ja hotellin erittäin huono nettiyhteys saavat kaikki yhdessä minut lähes epätoivon partaalle. Tulikohan sitä sittenkin tehtyä virhe tänne lähtiessä? Mitä jos sitä lähtisi vain takaisin kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti